Kuka Sirpa?
Olen Sirpa Lapinniemi. Jo aivan pienestä lähtien olen viihtynyt eläinten kanssa ja lukenut niistä kaiken, minkä olen käsiini saanut. Lapsuuskodissa meillä oli aina kissa ja muutama kulkukissakin meille päätyi asumaan, kun niitä keräilin. Omaa koiraa toivoin todella paljon ja vihdoin 11-vuotiaana äiti heltyi ja meille muutti 4,5-kuinen hovawartin urospentu Candy. Se oli palautettu kasvattajalle pitovaikeuksien vuoksi. Tänä päivänä kukaan ei taatusti myisi mokomaa ensimmäiseksi koiraksi, mutta Ihan hyvin minä Candyn kanssa klaarasin. Siitä lähtien koirat ovat tiiviisti kuuluneet elämääni.
Siperianhuskyihin tutustuin ensin ystäväni kautta, kun hän hankki huskyja ja sitten parikymppisenä lähdin pohjoiseen huskyfarmin "emännäksi". Safaripuolelta on siis erittäin pitkä kokemus sekä siperialaisista, että alaskalaisista, yhteensä koirien kanssa on tullut touhuttua jo 40 vuotta.
Nykyisin huskyt ovat enemmän tai vähemmän omistautumiseni kohde tai oikeastaan voidaan kai puhua elämäntavasta. Siperialaisia on tällä hetkellä 32, sekä lk saksanseisoja ja itäeuroopanpaimenkoira.
Accolon-kennelnimen sain 2019 ja toinen Accolon-pentue näki päivänvalon lokakuussa 2022.
Pyrin kasvattamaan rodunomaisia rekikoiria. Luonnetta pidän erittäin tärkeänä, samoin sitä, että koirat testataan myös kilpailuissa. Teen koirieni kanssa safareita matkailun parissa. Se on niille hieman erilaista "treeniä" kuin ajella yksin erämaassa. Tällä hetkellä MD-matkat ovat sopivimpia koirilleni , mutta myös LD kiinnostaa ja tulevaisuudessa on tarkoitus ajaa myös sitä. Eniten ehkä kuitenkin rakastan ihan vaan arkea koirieni kanssa; niiden hoitamista, juoksutusta, treenaamista ja vain yhdessäoloa, laumaelämää. Pentujen kasvua aikuiseksi on palkitsevaa ja mielenkiintoista seurata ja kasvattien kuulumisia seuraan myös mielelläni.
Koirien hyvinvointi on minulle kunnia-asia ja pyrin järjestämään kaikille koirille mahdollisuuden elää mahdollisimman lajinmukaista elämää. Kaikilla koirilla on tarhassa vähintään 1 kaveri, jonka kanssa ne tulevat hyvin toimeen. Meillä kaikki koirat pääsevät myös päivittäin juoksemaan irti isolla aidatulla pihalla,tai erillisessä isossa juoksuaitauksessa. Ruoaksi meillä syötetään laadukasta korkeaenergistä kuivamuonaa, sekä kotimaista lihaa ja tarvittaessa lisäravinteita. Talvikaudella koirilla on tarhoissa lämmitettävät sulavesiastiat ja toki niille myös annetaan muutakin juotavaa. Koirien kuntoa tulee tarkkailtua jatkuvasti ja jos rasituksen merkkejä ilmenee, niin järjestetään lepoa tarpeen mukaan. Aika monet pitävät tällaista elämäntapaa täysin hulluna, mutta iloisten hyvinhoidettujen koirien kohtaaminen vuoden jokaisena päivänä on vain se juttu, joka palkitsee. Ja ovathan koirat maailman parhaita työkavereita :)
Olen myös kouluttautunut koirahierojaksi ja eläinrefleksologiksi. Rekikauden ulkopuolella ehdin omien koirien lisäksi hoitamaan muidenkin koiria ja tämä on mielenkiintoista ja mukavaa vaihtelua.
